Tuppi on pohjoissuomalainen tikkipeli, jota pelataan neljän hengen porukassa kahtena parina. Peli on tavallisella 52 kortin pakalla pelattava, valtiton tikkipeli, jossa jännitys syntyy salaisesta huudosta: joka kädessä ratkaistaan, yritetäänkö tikkejä kerätä (rami) vai vältellä (nolo). Tämä opas käy läpi tupin säännöt vaihe vaiheelta – pakan ja parit, huudon, tikkien pelaamisen, soolin sekä pisteytyksen – niin että pääset peliin mukaan vaikka et olisi koskaan aiemmin pelannut.
Pikafaktat
- Pelityyppi: tikkipeli, ei valttia
- Pelaajat: 4 (kaksi paria vastakkain)
- Pakka: tavallinen 52 kortin pakka, ei jokereita
- Kortteja per pelaaja: 13
- Korttien arvo: A (korkein) → 2 (matalin); soolissa ässä matalin
- Huuto: punainen kortti = rami (tikkejä), musta = nolo (ei tikkejä)
- Voittoraja: yleensä 52 pistettä peräkkäisissä käsissä
- Alkuperä: Pohjois-Suomi, Oulun seutu ja savottakämpät
- Rahapeli: ei – pelataan yleensä huvin vuoksi
Mikä tuppi on?
Tuppi on suomalainen kansanomainen korttipeli, joka kuuluu tikkipelien perheeseen. Se on sukua kansainväliselle whist-pelille ja etenkin niin sanotulle Minnesota-whistille: molemmissa kerätään tikkejä ilman valttimaata ja huudetaan ennen pelaamista, otetaanko tikkejä paljon vai mahdollisimman vähän.
Pelillä on vahvat juuret Pohjois-Suomessa, erityisesti Oulun seudulla. Perimätiedon mukaan tuppia pelattiin savottakämpillä metsätöiden lomassa, ja opiskelijoiden sekä muuttoliikkeen mukana peli on levinnyt myös etelämmäksi. Nimi juontuu siitä, että hävinnyt pari ajetaan kuvaannollisesti ”tuppeen” – voittaja on se pari, joka saavuttaa sovitun pistemäärän ensin.
Tuppi on ennen kaikkea seurapeli, jota pelataan huvin vuoksi eikä yleensä rahasta. Se yhdistää onnea ja taitoa: kortit jaetaan sattumanvaraisesti, mutta huudon ajoitus, maiden muistaminen ja parin kanssa pelaaminen ratkaisevat lopputuloksen.
Pelaajat, pakka ja pelin tavoite
Tuppia pelaa neljä pelaajaa kahtena parina. Parit istuvat vastakkain, joten oman parin vieressä istuu aina vastustaja. Pari ei saa nähdä toisen kortteja eikä kertoa niistä mitään – kaikki viestintä merkeillä tai eleillä on kiellettyä.
Käytössä on tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita. Korttien arvojärjestys korkeimmasta matalimpaan on ässä (A), kuningas (K), kuningatar (Q), sotamies eli jätkä (J), 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3 ja 2. Maat ovat keskenään samanarvoisia, sillä pelissä ei ole valttia.
Pelin tavoite riippuu kädestä: ramissa oma pari pyrkii keräämään mahdollisimman monta tikkiä, nolossa taas välttämään niitä. Koko pelin voittaa se pari, joka kerää ensimmäisenä riittävästi pisteitä – yleensä 52 pistettä – ja pitää pinnansa vastustajan sekoittamatta.
Parien ja jakajan arvonta
Jos paria ei ole ennalta sovittu, se arvotaan nostamalla korteista. Jokainen nostaa pakasta yhden kortin, ja kaksi korkeimman kortin nostanutta muodostavat parin kahta matalinta vastaan. Tasatilanteessa nostetaan uudelleen, kunnes kaikki kortit ovat eriarvoisia.
Korkeimman kortin nostanut valitsee paikkansa ensimmäisenä ja toimii ensimmäisenä jakajana. Jakovuoro sekä pelisuunta kulkevat myötäpäivään, eli jakaja vaihtuu joka käden jälkeen.
Korttien jako
Jakaja sekoittaa pakan, ja hänen oikealla puolellaan istuva pelaaja nostaa. Kortit jaetaan yksitellen kuvapuoli alaspäin myötäpäivään niin, että jokainen saa 13 korttia. Koko pakka jaetaan, joten pöydälle ei jää nostopakkaa. Kun kaikki ovat järjestäneet korttinsa, alkaa huuto.
Huuto: rami vai nolo
Ennen pelaamista ratkaistaan, kummalla tavalla käsi pelataan. Huuto tehdään korteilla ja hiljaa:
- Jokainen pelaaja asettaa yhden kortin kädestään kuvapuoli alaspäin eteensä.
- Punainen kortti (hertta tai ruutu) tarkoittaa ramia: pyritään keräämään tikkejä.
- Musta kortti (pata tai risti) tarkoittaa noloa: pyritään välttämään tikkejä.
- Kakkosia ja kuvakortteja (J, Q, K, A) ei saa käyttää huutokorttina. Jos pelaajalla ei ole sopivaa korttia, hän voi ilmaista huutonsa suullisesti korttien kääntyessä.
Huutokortit käännetään vuorotellen esiin. Jo yksi punainen kortti riittää tekemään kädestä ramin: ensimmäisenä punaisen näyttänyt pelaaja on pelinjohtaja, ja loppuja huutokortteja ei enää tarvitse kääntää. Jos taas kaikki neljä näyttävät mustan kortin, käsi pelataan nolona. Tämän jälkeen jokainen ottaa huutokorttinsa takaisin käteensä ennen kuin pelaaminen alkaa.
Pelin kulku ja tikit
Tuppi pelataan tavallisena tikkipelinä. Yksi kierros pöydän ympäri on tikki: jokainen pelaaja lyö siihen yhden kortin myötäpäivään. Tikin avaaja pelaa minkä tahansa kortin, ja muut seuraavat vuorollaan.
- Nolossa ensimmäisen tikin avaa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja eli etukäsi.
- Ramissa avaa ramin huutaneen pelaajan vieressä istuva pelaaja. Avausvuoron tarkat yksityiskohdat vaihtelevat kerhoittain, joten ne kannattaa sopia porukalla ennen peliä.
Tikin voittaa avatun maan korkein kortti, ja voittaja avaa seuraavan tikin. Koska valttia ei ole, muun maan kortilla ei voi voittaa tikkiä. Yksi käsi koostuu 13 tikistä, eli koko pakka pelataan loppuun.
Maan tunnustaminen
Tärkein sääntö pelissä on maan tunnustaminen eli maapakko: jos pelaajalla on kädessä avatun maan kortteja, hänen on pakko pelata niistä jokin. Vain silloin, kun kyseistä maata ei ole lainkaan, saa pelata minkä tahansa muun kortin. Pelissä ei kuitenkaan ole ylimenopakkoa – tikkiä ei ole pakko voittaa, vaikka kädessä olisi korkeampi kortti. Tämä antaa tilaa sekä tikkien keräämiselle että niiden ohjaamiselle vastustajalle.
Sooli
Kun vastapuoli on huutanut ramin, sen vastustaja voi huutaa soolin ja pelata yksin molempia vastustajia vastaan. Soolin huutajan pari jää tällöin kädeksi sivuun eikä osallistu pelaamiseen. Soolissa on omat erityissääntönsä:
- Soolin huutaja pyrkii olemaan ottamatta yhtään tikkiä.
- Ässä on soolissa matalin kortti kussakin maassa; muuten arvojärjestys säilyy ennallaan.
- Soolin pelaaja pelaa jokaisessa tikissä viimeisenä.
- Jos soolin pelaaja selviää ilman ainoatakaan tikkiä, hänen parinsa saa 24 pistettä. Jos hän ottaa yhdenkin tikin, vastustajat saavat 24 pistettä – usein käsi keskeytetään heti, kun soolin pelaaja ottaa tikin.
Turnauksissa soolia ei yleensä käytetä lainkaan, vaan pelataan pelkästään ramia ja noloa.
Pisteytys
Pisteitä jaetaan käden lopputuloksen perusteella. Oleellista on, että vain toinen pari voi kerätä pisteitä kerrallaan. Alla olevaan taulukkoon on koottu tavallisimmat pistemäärät.
Pisteytys
| Tilanne | Tikit | Pisteet |
|---|---|---|
| Rami, voittava pari | 7 tikkiä | 4 p |
| Rami, voittava pari | 8 tikkiä | 8 p |
| Rami, voittava pari | 13 tikkiä | 28 p |
| Ramin ryöstö, puolustajat | 7 tikkiä | 8 p |
| Ramin ryöstö, puolustajat | 8 tikkiä | 16 p |
| Ramin ryöstö, puolustajat | 13 tikkiä | 56 p |
| Nolo, vähemmän tikkejä ottanut pari | 6 tikkiä | 4 p |
| Nolo, vähemmän tikkejä ottanut pari | 5 tikkiä | 8 p |
| Nolo, vähemmän tikkejä ottanut pari | 0 tikkiä | 28 p |
| Sooli läpi (0 tikkiä) | — | 24 p |
Pistemäärät vaihtelevat alueittain ja kerhoittain – sopikaa säännöt ennen peliä.
Rami ja ramin ryöstö
Ramissa voittoon tarvitaan vähintään 7 tikkiä 13:sta. Voittava pari saa 4 pistettä jokaisesta kuuden ylittävästä tikistä: 7 tikkiä tuo 4 pistettä, 8 tikkiä 8 pistettä ja kaikki 13 tikkiä täydet 28 pistettä.
Jos ramin huutanut pari epäonnistuu ja jää alle seitsemän tikin, puhutaan ramin ryöstöstä. Silloin tikit voittanut vastapari saa tuplapisteet eli 8 pistettä jokaisesta kuuden ylittävästä tikistä: 7 tikkiä tuo 16 pistettä ja kaikki 13 tikkiä peräti 56 pistettä. Ramin huutaminen on siis sekä mahdollisuus että riski.
Nolon pisteet
Nolossa pisteet saa se pari, jolla on vähemmän tikkejä. Pisteytys on käännetty: kuudesta tikistä tulee 4 pistettä, ja jokainen sen alle jäävä tikki lisää 4 pistettä. Näin 5 tikkiä tuo 8 pistettä, 4 tikkiä 12 pistettä ja täydellinen nolla tikkiä 28 pistettä.
Nousu ja pelin voittaminen
Tupin erikoisuus on nousu. Pisteitä kerää kerrallaan vain toinen pari, jota sanotaan nousussa olevaksi. Jos nousussa oleva pari häviää seuraavan käden – eli vastapari saa pisteitä – nousussa olleen parin pisteet putoavat takaisin nollaan. Voittoon vaadittavat pisteet on siis kerättävä peräkkäisissä käsissä ilman, että vastustaja pääsee väliin pisteille.
Peli on voitettu, kun pari saavuttaa sovitun rajan, yleensä 52 pistettä. Pistemäärät ja käsikohtaiset rajat vaihtelevat kuitenkin alueittain ja kerhoittain, joten säännöt kannattaa sopia selkeästi ennen pelin alkua. Jos pelaat ensimmäistä kertaa, voit tutustua samalla myös muihin suosittujen korttipelien sääntöihin, jolloin tikkipelin logiikka avautuu nopeammin.
Tupin turnaukset ja kerhot
Tuppi elää vahvana myös järjestäytyneenä harrastuksena. Pohjois-Suomessa toimii tuppikerhoja, ja lajissa pelataan jopa Suomen mestaruudesta. Turnausmuodossa säännöt on tiukennettu reilun pelin takaamiseksi:
- Soolia ei käytetä, vaan pelataan pelkkää ramia ja noloa.
- Huutoon käytetään usein erillisiä huutokortteja, jotta pelikäden kortti ei paljastu huudon yhteydessä.
- Kaikki merkeillä tai eleillä viestiminen parille on ehdottomasti kielletty.
- Peli voidaan päättää ennalta sovitun käsimäärän jälkeen, tyypillisesti 16–24 käden kohdalla, jos kumpikaan pari ei ole yltänyt voittorajalle. Voiton vie tällöin korkeimmalle nousussa yltänyt pari.
Aloittelijan yleisimmät virheet
- Maan tunnustaminen unohtuu. Jos pöytään on avattu maa, jota sinulla on, siitä on pakko pelata. Tämä on pelin yleisin virhe ja johtaa herkästi riitoihin.
- Rami huudetaan liian kevyin kortein. Heikolla kädellä huudettu rami kääntyy helposti ramin ryöstöksi, jolloin vastustaja kerää tuplapisteet.
- Nousua ei pidetä silmällä. Kun oma pari on nousussa, jo yksikin hävitty käsi nollaa pisteet – välillä kannattaa pelata varman päälle.
- Parin kortteja yritetään arvailla ääneen tai elein. Viestintä on kiellettyä; peli-ilo perustuu siihen, että jokainen lukee tilannetta itse.
- Ylimenopakkoa luullaan olevan. Tikkiä ei ole pakko voittaa, vaikka kädessä olisi korkeampi kortti – etenkin nolossa matala kortti on usein viisain.
Kenelle tuppi sopii?
Tuppi sopii kaikille, jotka pitävät seurallisista korttipeleistä ja parin kanssa pelaamisesta. Se on erinomainen valinta mökkiporukoille ja peri-illan ratoksi, sillä pelivälineinä riittää yksi korttipakka ja neljä pelaajaa. Jos pidät tikkipelien jännityksestä, kannattaa tutustua myös muihin suomalaisiin korttipeleihin ja esimerkiksi tikkipohjaiseen Ristiseiskaan. Rennompaa menoa kaipaaville sopivat puolestaan Paskahousu ja UNO, joissa taktiikka on kevyempää mutta hauskuus taattu.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Kuinka monta pelaajaa tuppiin tarvitaan?
Perinteinen tuppi on neljän pelaajan paripeli, jossa kaksi paria istuu vastakkain. Tämä on yleisin ja sääntöjen kannalta selkein muoto, vaikka joissakin porukoissa pelataan muokatuin säännöin myös kahdella tai kolmella pelaajalla.
Onko tupissa valttimaata?
Ei. Tuppi on valtiton tikkipeli, eli jokaisen tikin voittaa avatun maan korkein kortti. Muun maan kortilla ei voi voittaa tikkiä, vaikka se olisi arvoltaan korkea.
Mitä ero on ramilla ja nololla?
Ramissa oma pari tavoittelee mahdollisimman monta tikkiä ja tarvitsee voittoon vähintään seitsemän. Nolossa tavoite on päinvastainen: tikkejä vältetään, ja pisteet saa se pari, jolla on vähemmän tikkejä. Huuto ratkaisee, kumpaa tapaa kädessä pelataan.
Mitä tarkoittaa ramin ryöstö?
Ramin ryöstö tapahtuu, kun ramin huutanut pari jää alle seitsemän tikin ja häviää käden. Silloin vastapari saa tuplapisteet eli 8 pistettä jokaisesta kuuden ylittävästä tikistä. Siksi ramia ei kannata huutaa liian heikolla kädellä.
Montako pistettä tuppiin voittaa?
Yleisimmin peli voitetaan, kun pari saavuttaa 52 pistettä. Pisteet on kerättävä peräkkäisissä käsissä: jos nousussa oleva pari häviää välissä yhdenkin käden, sen pisteet putoavat nollaan. Tarkka voittoraja kannattaa sopia porukalla ennen peliä.